Historia

LAPPAJÄRVEN ERÄNKÄVIJÄT ry.- historiaa ja muisteluksia alkutaipaleelta asti.
Ajatus herääAjatus uuden metsästysseuran perustamisesta oli puheissa aina ajoittain esillä 1970-luvulla. Söyrinki on osa suurta Tarvolan kylää ja  numeron maat  olivat pääosin vuokrattuina Tarvolan
Metsästysyhdistykselle. Vanhan metsästyslain mukaan  maanomistajien mahdollisuus purkaa metsästysmaiden vuokrasopimus kesken sopimuskauden oli lähes mahdoton tehtävä, ellei vuokraaja ollut menetellyt lain tai hyvien tapojen
vastaisesti .Maita kyllä oli yhtenäisenä alueena hirvilupaan vaadittavat tuhat hehtaaria ja ylikin.Harjun kylä on osa kirkonkylää. Kylän numeron maista vain pieni osa oli vuokrattuna kirkonkylässä toimivalle Lappajärven Metsästysseuralle.
Pääosa maista oli vapaana. Söyrinkiset ja Harjuset ovat aina luontevasti eläneet yhteiseloa Harjunjoen kahta puolta. Oli luontevaa , että perustettaisiin  metsästysseura Söyrinkisten ja Harjusten maille.PerustaminenJoulukuussa
1977 olin käymässä kotipaikalla Lappajärvellä kun “ellantuvasta”  soitettiin ja pyydettiin tulemaan metsästysseura-asioissa käymään. Tuossa Harjun Erkin pirtissä istui miesporukkaa. Aktiivisena  puuhamiehenä
oli Olavi Pahkala  ja paikalla olijoista muistan ainakin  Rajalan Joukon ja Jussin. Ikkunapenkillä istui Erkki Koskimäki  ja Arno Mäkelä.Söyringistä oli tullut Reino
Back ja Yrjö Savola.  Oli siellä muitakin  kylänmiehiä, niin kuin ennen tapana oli taloissa iltaisin istuskella.Päätettiin perustaa  metsästysseura jonka nimeksi tulsi Lappajärven Eränkävijät
rySeuran sihteeriksi valittiin Olavi Pahkala, jonka tehtäväksi tuli  laatia asiakirjat seuran rekisteröimiseksi. Seuralle valittiin johtokunta. Kokouksen päättyessä huomasin joukon nuorimpana  olevani seuran
puheenjohtaja, jota tehtävää hoidin toista vuosikymmentä kunnes saatiin nuorta aktiivista verta tilalle.MaanvuokrasopimuksetPaperityöt ja kokoukset kyllä onnistuu, mutta ilman maita ei voi metsästää.
Varsinainen työ seuran perustamisessa onkin maanvuokrasopimusten teko. Muutamien aktiivisten  jäsenten kanssa aloitimme vuokrasopimusten teon maanomistajien kanssa. Kiersimme talosta toiseen asiaa esittämässä  seuraavan
kevään ja kesän aikana. Maanomistajien luottamuksen hankkiminen oli välillä varsin vaikeaa, kun sekä Tarvolasta, että Nissistä oli käyty taloissa “kontihtemassa”. Puhuttiin herrojen seurasta, kun  mukana oli
poliiseja pappi ja kirurgi.Joissakin taloissa oli joko isäntä tai emäntä Tarvolasta tai Nissistä, mutta maat  ja metät oli yhteisomistuksessa ja tarvittiin molempien suostumus. Asia ratkesi  jutustelemalla
ja juomalla vähän enemmän kahvia. Isompia perheriitoja ei ainakaan meidän läsnäollessa tullut. Jatkosta en ole aivan varma, oli aihe sen verran kuuma asia silloin, niin kuin on vielä nytkin kaikissa  kalastus- ja metsästysasioissa.Muistan miten
eräässä tällaisessa talossa asia ratkaistiin. Kun astuin tupaan. niin sinne tuli perässäni naapuriseuran mies, joka oli talonväelle läheistä sukua. Hän arvasi asiani . Kun otin puheeksi maanvuokrasopimuksen niin tämä mies  jonkin
verran otti kantaa meidän metsästysseuraan. Isäntä ja emäntä eivät metsästäneet, mutta talossa oli  reilu kymmenvuotias poika, joka innokkaasti kulki mukana jo sorsavesillä. Vanhemmat sanoivat, että poika saa päättää
kummalle seuralle vuokrataan  Nimi pantiin paperiin, eikä siinä aikuisilla ollut nokan koputtamista. Maita kerättiin 2800 hehtaaria ja vuokrasopimuksiakin oli toista sataa. Tuolloin oli voimassa määräaikaiset vuokrasopimukset
joita voitiin sopimuksella automaattisesti jatkaa. oli mahdollista.  Mahdollisuus oli tehdä vähintään 5-vuoden ja enintään 25-vuoden sopimuksia. Kaikki sopimukset tehtiin kauaskantoisesti  25 vuodeksi siten,
että ne jatkuivat automaattisesti seuraavat 25 vuotta, ellei niitä irtisanota 3 kk ennen määräajan umpeutumista.Mutkia alkumatkassaAktiivisen puuhaajan ja seuran sihteerin Olavi Pahkalan yllättävä menehtyminen
vain muutama  kuukausi perustamiskokouksen talvella Lappajärven jäälle oli meille ennen kaikkea surullinen asia, mutta se vaikeutti  myös asian etenemistä. Kauppa- ja rekisterihallituksessa oli niin paljon
asiakirjoja, että  siellä ei pystytty  sanomaan oliko seuramme paperit lähetetty rekisteröitäväksi.Kun asiapapereita ei löytynyt Kauppa- ja rekisterihallituksesta ja  niin pidettiin uusi kokous 1978
Söyringissä Viinamäellä ja uudet paperit laitettiin vetämään  Virallinen päätös tuli vasta 12.12. 1979.  Kuitenkin seuran virallisena aloittamis- vuotena ja on oikeutettua pitää perustamiskokouksen vuotta 1977.
Keväällä 1979 anottiin syksyn hirviluvat pinta-alamäärällä perustettavan seuran nimiin vaikka perustamisasiat olivat vielä kaupparekisterisssä kesken. Luvat kuitenkin saatiin. Ensimmäinen epävirallinen hirvilupaHirvilupia  ei
oltu voitu anoa määräaikaan 1.4. mennessä syksylle 1978.  Seuran rekisteröinnistä ei ollut tietoa., mutta maita oli riittävästi hirven metsäs- tykseen. Lisäksi Tarvolan Metsästysyhdistys oli lupia anoessaan käyttänyt
pinta-alana  ( tuolloin luvat tuli tarkalleen hehtaarien mukaan) laillisesti anomishetkellä heillä vuokralla olleita söyrinkisten maita. Kovasti teki mieli hirvenpyyntiin.Niinpä Backin Reino , Savolan Yrjö ja minä lähdimme
Luukeriin tarvosten vanhan legendaarisen erämiehen Oskari Kankaan puheille. Oskari oli seuran puheenjohtaja ja hirvivouti .Oskarin peräkammarissa leppoisasti sovimme ,  että saamme Tarvosten luvista pyytää yhden
vasan. Olimme sopimukseen erittäin tyytyväisiä. Tarvolassakin tuolloin oli vain muutama lupahirvi.Ensimmäinen hirvijahtiLappajärven Eränkävijät perustettiin alunperin nimenomaan kylien maanomistajien
ja asukkaitten seuraksi.  Hirviporukassakin on mahdollisuus olla, vaikka ei ole metsästyskorttia ja asetta. Muualla  tällaista näin hyvää käytäntöä en ole tavannut. Hirvenpyynti oli ajometsästystä, jossa aseelliset
miehet olivat passissa ja ajomiehinä aseettomat osallistujat.Ensimmäisenä jahtiaamuna kokoonnuimme TVH-n lanssille, joka on nykyisin Lammin Hanneksella hirsirakennusten pystytyspaikkana. Eiköhän siihen tupsahda naapuriseuran
mies ja karvalakkiaan kädessä heilutellen uhkasi ilmoittaa pyyntimme nimismiehelle. Pyyntiin kuitenkin lähdettiin. Jahtipäällikkönä oli Yrjö Savola ja passimiehinä Yrjön lisäksi allekirjoittanut ja Risto Rauma. Ajomiehiä oli
reilu puolenkymmentä. Aika monta ajoa vedettiin syksyllä. Tuolloin hirvikanta oli alhainen. Varsinainen nousu tapahtui voimakkaasti 1980-luvun alkupuolella.Lumi oli jo maassa , kun Yrjö ampui kämpän notkoon vasan. Ajo tuli Peurakynnäältä
kämpän tietä vasten. Kuului vain yksi sotilaskiväärin laukaus. Siinä sitten ihasteltiin ensimmäistä saalista. Vasa nyljettiin ja paloiteltiin Backin Reinon talon takana ja kyläläisiä tuli  paljon katsomaan hirveä.Majan rakentaminenHirvien
lupamäärän noustessa majan ja nylkyvajan teko tuli ajankohtaiseksi.Keväällä 1979 anottiin syksyn hirviluvat pinta-alamäärällä perustettavan seuran nimiin vaikka perustamisasiat olivat vielä kaupparekisterisssä kesken. Luvat pyyntiin kuitenkin saatiin. Emä
ja vasa nyljettiin  Savolan Yrjön riihessä ja jatkossakin kunnes saatiin oma maja ja nylkyvaja. Majaan puutavaraa kerättiin joka isännältä kaksi tukkipuuta, ja niiltä, joilla ei ollut metsää kerättiin rahaa.  Rakentamisessa
oli varsinkin Rajalan Joukosta ammattimiehenä paljon hyötyä. Backin Reino metsurina hakkasi puut. Tontti vuokrattiin  Hautakankaasta  Uuno Heikkilältä 50 vuoden vuokrasopimuksella. Tonttia vastaan Uuno
sai vapautuksen vuotuisesta jäsenmaksusta.Maja ja nylkyvaja olivat tarpeen, sillä enimmillään 1980-luvun puolivälissä seuralla oli 22 hirvilupaa.Seuran tulevaisuus Paljon on neljänkymmenen vuoden
aikana vettä virrannut Lappajärvestä pikkuvoimalaitosten tarpeisiin ja monta hauskaa tapahtumaa vuosilta nousee esille. Monia seuran aktiivisia metsästäjiä ja kämppämiehiä on jo poissa.Vuoden 2007 vuosikokouksessa seura teki radikaalin
päätöksen nuorentaa toimihenkilöitä. Sopuisasti haettiin nuoret kaikkiin tehtäviin ja vanha johtokunta kokonaisuudessaan pyysi eroa. Toiminta on aktivoituminen uusin voimin Puheenjohtajana aloitti Johnny Niemi  ja
sihteerinä Aapo Viinamäki . Johtokunta on samaa ikäluokkaa. Sivustoja ylläpitää Toni Rauma Nettisivut ovat nykyaikaista tiedottamista.  Perustavaan kokoukseen minut soitettiin sen ajan nykyaikaisella
lankapuhelimella ilman, että siihen olisi enää vanhanaikaista keskusneitiä tarvittu.Nyt radiopuhelimet on joka miehellä käytössä hirvijahdissa. Koiraa paikannetaan GPS laitteella reaaliajassa. Whatsapp liikkuu pilvestä kavereille
ja Jahti-Chat siirtyy kaverin känykkään, mutta riista on edelleen pyydettävä metsästäjän taidoilla. Nuori polvi on jatkanut jo kymmenen vuotta ja seura täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Seura ei ole ukkoutunut vaan lisää nuorta
polvea ja naisiakin on tullut mukaan. Maanomistajat ovat edelleen tyytyväisiä ja seuran tulevaisuus näyttää valoisalta. On sama leppoinen ja sopuisa tunnelmakuin vuosikymmeniä sittenJukka Viinamäki  pj. emeritus 2018